Huhhuh, olipa tuo melkomoinen.
Taas tuli todistettua se, että kaikkein hauskinta on silloin kun soittaa koko ajan pieleen. En siis todellakaan väitä, että kaikki olisivat soittaneet pieleen, vaan että itse soitin aikamoista huttua, jota oli melko hauska siinä sitten häpeillä.
Vanhanpiianlaulussa ei oikein minun ja Saran sävellajit osuneet kohdilleen ja vähän nolotti siinä se, kun ei oikein osannut asiaa korjatakaan, vaikka hyvin tiesi, että nyt menee pieleen ja pahasti.
Heilahus on todella vähän hankala sävellajiltaan noin korkealla, mutta alaäänistenkin on tietysti pystyttävä laulamaan. Toivottavasti köydämme vielä kompromissin ja alastemman laulajilla on erityisen hyvin ääni alhaalta auki levytyksissä.
Kyllä ne vänkärin polskan jalatkin vielä jollakin keikalla hamassa tulevaisuudessa toimivat. Ainakin voimme toivoa niin. Jospa joku muukin harjoittelisi ahkerasti, niin saatais siitäkin tosi hauska keikkabiisi.
Sunnuntain harjoituksiin en valitettavasti pääse, mutta toivoisin, että uudet biisit edistyisivät, ne ovat vähän vielä lapsenkengissä. Ahkeralla harjoittelulla saamme tehtyä ihan loistavan levyn suorastaan! Joten kaikki kotonakin harjoittelemaan ja kynä harkoissa mukana ei ole mikään paha juttu, että voi merkata rakenteita muistiin, tiedot ovat sitten siellä nuotissa tallessa. Pahoittelen syvästi tulevaa poissaoloani, mutta olen luvannut itseni vieraaseen kaupunkiin viikonlopuksi jo kaksi kuukautta sitten.
Lauluiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti