Harmi, että suutarin häävirsi jää pois, minusta biisi on valtaisan hieno ja kaunis.
Levytystilanne on itsessään jo monelle kovin outo, eikä mitenkään tuttu, itse tunnen olevani studiossa yleensä kuin kotonani jo tällä kokemuksella, mutta harkoissa sadat kerrat mainitut crescendot eivät välttämättä juuri silloin ole tuoreessa muistissa. Vielä juuri ennen nauhoitusta voisi minusta kerrata pikaisesti, mitä erityistä piti muistaa juuri kyseisessä kappaleessa, jolloin tulee helpommin tehtyä juuri sitä, mistä on jo aikaisemmin sovittu.
Pistän sähköpostilistalle Tunjuskan tempossa 116, muistan kuulleeni, että sen hitaan päälle on ilkeä laulaa harjoitellessa.
Lauluiloa!
Paula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti